Sadonkorjuu

Puutarhassa on taas ruokaa. Säilön minkä ehdin ja syön tuoretta ravintoa. Salaattia on ollut yllin kyllin. Tosin nyt on pikkuhiljaa siirryttävä lehtikaaliin, porkkanaraasteeseen ja juureksiin. Perunat ja sipulit on kerätty. Papua tulee paljon. On hämmästyttävää miten pieneltä alalta saa niin suuren sadon. Avomaan kurkut olen syönnyt tähänmennessä, sitä mukaan kun ne kypsyy. Kaikkea on. Puutarhamarjasato jäi vähäisemmäksi kuin muina vuosina, mutta mustikkaa saatiin sitäkin enemmän. Myös sieniä on paljon.

Omenia on heikohkohti ja se on huonolaatusta. Luumuja ei juurikaan tule, kirsikat söi rastaat. Päärynää saan hieman. Kellarissa on taas purkki poikineen, hilloa. Mehuakin on. Kesäkurpitsaa on ollut, mutta yleisesti ottaen kurpitsasato jää pieneksi. Viinirypäleiden kypsymistä pitää vielä odottaa. Marja-aronia antaa pienemmän sadon kuin viimevuonna, mutta toki se kerätään taas. Odotan vielä puolukoiden kypsymistäkin. Kyllä tässä reilusti puoli vuotta menee puuhastellessa ruoan kasvattamisen ja säilömisen kanssa, jossei oteta lukuun jo helmikuussa aloitettua tomaattien ja paprikoiden esikasvattamista.

Kasvihuoneessa on runsas tomaattisato ja paprikaakin on paljon, eli ei tarvitse vähään aikaan ruokakauppaan mennä.

Kun kesällä satoi paljon, tuli kasvimaastakin rehevä ja vihreä. Elokuussa ei enää jaksa rikkaruohon nyppimistä, vaikka pitäisi.

Lehtikaali on hyvinvoivaa ja sato on runsas. Blau Hilde köynnöspapu kasvoi niin pitkäksi, että tarvitsin tikapuut sadonkorjuun apuna.

Tänä vuonna onnistui maissi. Ruohonleikkurissa on keräävä ominaisuus ja kaikki pussiin kertynyt ruoho päätyi maissin juurille koko kesän, niin että satoa on tiedossa. Myös sateet auttoivat asiassa.

Porkkanasato on pitkästä aikaan kunnollinen. Nyt sitä on paljon. Tein porkkanahilloa sitruunan raastetusta kuoresta, mehusta ja kilosta porkkanoita sokerin kera. Kyllä kelpaa paahtoleivän päällä.

Tämän Pasuunankukan onnistuin talvettamaan ja siinä on hurmaava tuoksu. Se ilahduttaa kovasti kun nyt ei pääse Espanjaan niitä ihailemaan.