Pellavapyyhkeet

Pidä huolta pyyhkeistäsi. Viime kevään kirpputorikierroksella, Vanhan Turuntien varrella, löytyi paperisäkillinen pölyisiä pellavavyyhtejä. Oli karkeampaa ja ohuempaa, tiivimpää pellavaa.

Kerin vyyhdit kesällä keinussa istuen ja roskat jäi ulos. Oli mielenkiintoista kun osissa vyyhdeissä oli vihreä väri. Kasvisvärjäyksestä tuttu sävy. Yksi vyyhti oli ruskeaa ja yksi vaaleaa, eli valkaistua.

Muut olivat harmaita. Arvelen paperipussista päätellen että kyseessä oli 50 - 60 vuotta vanhaa pellavaa. Nyt marraskuussa tein harmaasta pitkän loimen. Pidin kerät vesiasioissa loimea luodessa, niin että tuli märäkäsiteltyä pellavaa. Siinä vaiheessa lanka tuntui kestävältä. Koska loimeen tuli yli 500 lankaa se oli haastava tukille kiertäessä. Langat eivät liukuneet toistensa lomitse vaan takkusivat. Minun oli otettava tiuhtapuut pois, jotta jotenkin sain loimen tukille. Sitä ei myöhemminkään voinut käyttää. Kutoessa oli käsin erotettava loimilangat toisistaan, mikä hidasti kutomista. Lisäksi loimilanka sieltä sun täältä meni poikki vähän väliä. Laitoin loimet parittain, eli kaksinkertaisena niinsittynä ja pirtaan pistettynä, mutta se ei vaikuttanut loimen kestävyyteen. Kärsivällisyydellä kudoin käsipyyhkeitä, jotka paranevat vanhetessaan. 

Olohuoneen villamatto

Sain valmiiksi olohuoneen maton. Siinä on pellavaloimi ja villainen mattolanka kuteena. Loimen kanssa oli taas kamppailemista, pellava kun takkuili vaikka kastelin lointa kudonnan aikana. Mutta valmista tuli. Matto on 135 cm leveä. Leveämpää ei kangaspuissani voi kutoa, paitsi tuplana, muttei siitä niin napakkaa olisi tullu.

Poppanaliinat

Kudoin kaksi poppanaliinaa, joihin olin ostanut tarvikkeet kauan aikaa sitten, Osaava Nainen messuilta.

Ajattelin laineiden liplatusta ja aurinkoa. Nyt on keittiöön kiva mennä aamuisin, kun värit tuovat iloa.

Patakintaat muumikuviolla

 Koska olin käyttänyt patakintaani sellaiseen kuntoon, etteivät ne enää kotia koristaneet, päätin tehdä uudet. Käytin niihin kotona kudottua kangasta ja kirpputorilta löytynyttä muumikuviollista ohutta puuvillaa. Täytyy olla tyytyväinen lopputulokseen.

Matonkudontaa

Olen kutonut mattoja sadepäivinä. Kokeilin erilaisia sidoksia.

Sadonkorjuu

Puutarhassa on taas ruokaa. Säilön minkä ehdin ja syön tuoretta ravintoa. Salaattia on ollut yllin kyllin. Tosin nyt on pikkuhiljaa siirryttävä lehtikaaliin, porkkanaraasteeseen ja juureksiin. Perunat ja sipulit on kerätty. Papua tulee paljon. On hämmästyttävää miten pieneltä alalta saa niin suuren sadon. Avomaan kurkut olen syönnyt tähänmennessä, sitä mukaan kun ne kypsyy. Kaikkea on. Puutarhamarjasato jäi vähäisemmäksi kuin muina vuosina, mutta mustikkaa saatiin sitäkin enemmän. Myös sieniä on paljon.

Omenia on heikohkohti ja se on huonolaatusta. Luumuja ei juurikaan tule, kirsikat söi rastaat. Päärynää saan hieman. Kellarissa on taas purkki poikineen, hilloa. Mehuakin on. Kesäkurpitsaa on ollut, mutta yleisesti ottaen kurpitsasato jää pieneksi. Viinirypäleiden kypsymistä pitää vielä odottaa. Marja-aronia antaa pienemmän sadon kuin viimevuonna, mutta toki se kerätään taas. Odotan vielä puolukoiden kypsymistäkin. Kyllä tässä reilusti puoli vuotta menee puuhastellessa ruoan kasvattamisen ja säilömisen kanssa, jossei oteta lukuun jo helmikuussa aloitettua tomaattien ja paprikoiden esikasvattamista.

Kasvihuoneessa on runsas tomaattisato ja paprikaakin on paljon, eli ei tarvitse vähään aikaan ruokakauppaan mennä.

Kun kesällä satoi paljon, tuli kasvimaastakin rehevä ja vihreä. Elokuussa ei enää jaksa rikkaruohon nyppimistä, vaikka pitäisi.

Lehtikaali on hyvinvoivaa ja sato on runsas. Blau Hilde köynnöspapu kasvoi niin pitkäksi, että tarvitsin tikapuut sadonkorjuun apuna.

Tänä vuonna onnistui maissi. Ruohonleikkurissa on keräävä ominaisuus ja kaikki pussiin kertynyt ruoho päätyi maissin juurille koko kesän, niin että satoa on tiedossa. Myös sateet auttoivat asiassa.

Porkkanasato on pitkästä aikaan kunnollinen. Nyt sitä on paljon. Tein porkkanahilloa sitruunan raastetusta kuoresta, mehusta ja kilosta porkkanoita sokerin kera. Kyllä kelpaa paahtoleivän päällä.

Tämän Pasuunankukan onnistuin talvettamaan ja siinä on hurmaava tuoksu. Se ilahduttaa kovasti kun nyt ei pääse Espanjaan niitä ihailemaan.

Helteinen kesäkuu

On ollut tosi lämmintä. Iltapäivät olen istuskellut sisällä tai varjossa. Kasvimaata on ollut pakko kastella. Olen tehnyt sen illalla, kun sinne ei paista aurinko suoraan. Jotkut kylvökset eivät itäneet lainkaan ja varhain istutettu peruna kasvaa samaan tahtiin toukokuun lopulla istutettujen kanssa. Pavut voivat hyvin ja herne kasvaa. Lehtikaali, salaatti, tilli ja avomaan kurkku sekä kurpitsat voivat hyvin.
Porkkanaa kylvin sinne ja tänne. Jossain kohti se lähti kasvamaan, jossain ei. Lanttu ei jostain syystä kasva ja nauriit tuhosi kirpat, miltei kokonaan. Retikat ja retiisi havisi kirppojen suuhun, niitä oli enemmän kuin muistan koskaan olleen.  Korianteri kasvaa hyvin, eikä paljon ole piitannut kuivuudesta. Odotan sadetta. Edes rikkaruohoja ei ole jaksanut helteessä kitkeä, muttei niitä nyt niin paljon ole, että se kasvua haittaisi. Kylvin hyvin aikaisin jo huhtikuun lopulla Pak Choi:ta. Laitoin harson päälle ja sain satoa ruokapöytään kesäkuun alussa.
Tein siitä wokkia. Kylvän sitä myös heinäkuun lopulla uudelleen. Olen syönyt ruohosipulia paljon ja muuta salaattia. Kasvihuoneessa on valmistunut kurkkua ja tomaatti on kasvussa. Lehtikaalistakin sai jo sipsejä tehtyä. Keittoa aijon tehdä myös, siihen sitä jo riittää.

Lämmin sää mahdollisti kuitenkin vedellä lutraamisen pihalla. Tein märkähuovutusta.
Huovutin kaikki villat mitä varastossa oli. Tein erilaisia villalevyjä 70 cm x 90 cm.
Niistä jatkotyöstän sitten talvella. Nyt oli hienoa kun kädet eivät olleet kohmeessa
villaa saippuoidessa ja vääntäessä. Kuivuivatkin varjossa nopeasti.
Nämä täytyy vielä prässätä.

Kylmä toukokuu

Oli jo vähän epätoivoinen olo, kun yöpakkaset eivät hellittäneet. Kasvihuoneessa taimet pysyivät kyllä hengissä, mutteivät kasvaneet.
Optimistina laitoin kurpitsat maahan toukokuun puolivälissä ja vaikka harso oli päällä, yhtenä yönä ne paleltuivat. Onneksi olin taas tapani mukaan kylvänyt enemmän kuin kasvimaahan mahtuu ja tein uusintaistutuksen 23.5.2020.
Kaikki on vielä harsojen alla ja sipuli on jopa kasvanut. Samoin salaatti kesti kylmät yötkin. Silpoherne on itänyt. En ota harsoa pois kun vasta kesäkuussa tai sitten kun kasveille tulee ahdasta. Sisällä kasvatettu kurkku, mikä on nyt kasvihuoneessa, tekee satoa. Kohta on jotain, mitä laittaa leivän päälle.

Viime syksynä ostin kukkasipuleita paljon. Ajattelin, että kerrankos täällä eletään ja pistin niitä maahan oikein urakalla. Nyt sitten saan palkintoni työstä.

Kudoin pitkän istuinalustan puutarhatuoliin. Sen voi myös siirtää pihakeinuun lämmikkeeksi. On ollut tarpeen.

Satoakin on puutarhasta jo saatu, mustajuurta, maa-artisokkaa, nokkosta, ruohosipulia, litulaukkaa, salaattia ja raparperiä niin ja linnut laulaa.
Kyllä kevät on juhla-aikaa.

Lunta kasvimaalla ja ryijy

Huhtikuu ja kasvimaa on muokattu kylvämistä varten. Laitoin jo muovin alle varhaisperunaa.
Siivosin mansikkamaan ja kylvin porkkanan ja persiljan. Laitoin myös sipulin maahan ja vedin kasvuharson suojaksi. Suojaaminen onkin tarpeellista, nyt sataa lunta ja öisin pakkasta. Ei uskoisi kun on ollut lumeton talvi ja nyt keväällä sitä saadaan. Kasvatan taimia sisällä. Kasvihuonekin on vielä liian viilea öisin.

Linnut laulaa ja ovat täpinöissään pesänrakennuspuuhissa. Pihalle kutomani tuulensuojasermit olivat närhen kiinnostuksen kohteena. Se repi loimilankaa joka on melko paksua narua. Kyllä se sen poikki sai. Peitin kudonnaisten yläosan pressulla ja kyllä se närhi ihmetteli mihin pesänrakennusmateriaali hävisi. Olen nyt vienyt langanganpätkiä sille pihalle. Niiden täytyy olla vaan riittävän lyhyitä ettei poikaset takerru lankoihin.

Käsitöitä ehtii nyt tehdä. Parempia ilmoja odotellessa. Sain valmiiksi Revontuli ryijyn. Siinä oli haastetta, kun minulla ei ollut senvärisiä lankoja, joita olisin halunnut käyttää. Mutta muuten kelpo ryijy.

Ryijytyynyn tein loimilanganpätkistä, mitkä jäivät yli villapeitoista. Tämä oli mieluin tehtävä.

Tyynyn takaosan kudoin samaan loimeen.

Näinä aikoina, kun on suotavaa pysytellä kotona, voi olla vain iloinen, että puuhaa riittää.
Toivottavasti tästä tulee hyvä kevät ja taimet kasvavat.

Sormikkaat ja Kehrä-ryijy

Kävin taas kirppiksellä ja ostin Kehräryijyn. Se oli huolella kangaspuissa kudottu ja hyvässä kunnossa. Kotona laitoin sen pussilakanan sisään ja vein yöksi ulos pakkaseen. Yöllä oli satanut lunta ja pussilakana suojasi ryijyä liialta kastumiselta. Pyöräytin ryijyä uudessa lumessa ja harjasin sen varovasti pois tamppaustelineellä. Ryijystä tuli raikas. Laitettiin siihen sitten tukeva puurima, jonka avulla sain ryijyn suoraan ja pysyvästi seinälle. Se eristää ääntä. Se myös tuntuu lämpimältä verrattuna entiseen kylmään kipsiseinään. Ryijyn kiinnitys oli tarkkaa, sehän painaa monta kiloa.
Löysimme onneksi seinän sisällä olevat tukirunkopuut, joista tuli kantava kiinnityskohta.
Nyt jonkun puolenvuoden uurastus on arvoisellaan paikalla.

Löysin sieltä kirpputorilta lankaakin, joista innostuin kutomaan sormikkaan. Lankaa niihin meni vain 72 g. Joten jos löytää 100 g ohuehkoa lankaa, voi kutoa aikuisten sormikkaan.

Sukat

Kudoin villalangasta ja mustasta tehostelangasta paksut sukat. Toimivat sisätossuina.
Näin paksusta langasta kun kutoo ei tarvitse kuin 10 silmukkaa/puikko ja nopea kutoja saa tossut aikaisekeksi päivässä. Minä kolmessa.

Lunta oli mutta se suli pois.

Sittenkin lunta

Joulu ja tammikuu on ollut lumetonta. Tänä aamuna oli satanut hieman ja maa oli valkoinen.
Heti tuli valoisampi maisema. Eilen vielä haravoin heinikköä ja kuorin sammalta pois kivituhkan päältä kulkuteiltä. Nyt on tauko.
Päivä on jo tunnin pitempi kuin joulukuussa. Ostin kirpputorilta Valittujen Palojen suuren puutarhakirjan  vuodelta 2002 ja olen lukenut sitä, suunnitelmia tehden.
Kohta voin kylvää paprikat ja tsilit sekä orvokit. Taas se alkaa.