Kudonta ja puutarhassa puuhastelu

Kesä on yllättänyt täysin puutarhassa. Lämpöä ja sateetonta ennätysmäisesti. Virkkasin kassin, johon mahtuu isompikin kännykkä. Ja jossa on tarralla suljettava lompakkotasku.

Sain kudottua mattoloimen loppuun.

Enkä olisi keväällä uskonut että heinäkuussa pelto olisi niin rehevä kuin on.

Kukka-asetelma luomapuissa on myös vihreä. Sitä saa kastella päivittäin kun on tälläinen kesä.
Kuivuus ja kuumuus rajoittaa marjasatoa ja retitikan kasvua. Muut tuntuvat kasvavan kunhan vaan kastelee ahkerasti. Herneitä ja mansikoita on tullut. Nauriit on syöty ja salaattia on ememmän kuin ehtii syödä. On taas runsaasti kaikkea.

Puutarhatöitä

Kevät on mennyt taimia kasvattaessa ja peltoa muokatessa. Kudonta on nyt sivuosassa. Stailasin mustat muoviset taimipurkit ja otin käyttöön suuret luomapuuta liiterin seinää nojaamasta. Rakensin niistä kesän oleskelualueelle näköesteen. Kylvin jokaiseen ruukkuun ruusupapua. Toivon mukaan se tekee vihreän seinämän keinun sivulla ja ilahduttaa silmää. Samoihin ruukkuihin aijon laittaa vielä muitakin kesäkukkia väriä antamaan. Mutta vielä pitää odottaa. Toukokuussa voi olla yöpakkasia.

Olen ollut taimien kanssakin kahden vaiheilla, että laitanko ne maahan, vai en. Tietenkin harsolla voi peittää, mutta myös juuri nyt oleva päivähelle ei ole oikein otollinen istutusaika. Se on joka vuosi sama tuo pulma. Keväällä näin aivan pienen rusakonpoikasen liiterin takana, lehtikasassa piilossa.
Talvella oli tosi paljon rusakonjälkiä ja vanhatkin omenapuut oli tulla syödyiksi. Olen kyllä suojannut monet kasvit, mutta kokopihaa en pysty suojelemaan. Sen sijaan ostin hyötymaalle aidan, jonka toivon pitävän rusakot ja kissat poissa kasvimaalta.

Tänä aamuna näin kaksi rusakonpoikasta. Ne olivat jo vähän kasvaneet ja vilistivät vinhasti portista ulos ja kohta takaisin.

Keittiön matto

Kudoin räsyistä ja kirpputorilta löytämistäni trikooeristä kaksi mattoa jotka sopivat keittiön verhoihin sekä pöytäliinaan. Täsmälleen oikeaa sävyä en tietenkään löytänyt nyssyköistäni, mutta lähelle pääsin. Olen jo pitkään ihaillut Gudrun Sjöderin tekstiilejä. Verhot ovat hänen kankaastaan. Nyt olen saanut vanhan keittiöni iloisen näköiseksi. Päivä saa energisen lähdön siellä istuessa aamukahvilla. Näin talven keskellä tälläiset värit tuovat jotenkin kesän kukkapenkin mieleen.

Pellavaisia

Sain kudottua pellavaa. Loimen tein rohdinlangasta, mikä sitten takkusi ja meni poikki koko matkan. Enpä tee niin enää koskaan. Vähintään märkäkehrättyä pitää olla. Haasteista huolimatta sain tehtyä monenlaista.

pellavaliina

pyyheliina

kaitaliina

laudeliinat

poljenta kokeiluja ja kaitaliinaksi päätynyt

Pellavainen

Kudoin raakapellavasta pyyhkeen. Siitä tulee kuulemma kestävämpi kuin pitemmälle jalostetusta.
Kudonta oli haastavaa, mutta lopputulos on mielenkiintoinen ja kaunis. On hauska nähdä miten se vuosien kuluessa käytössä muuttuu. Pellavaa on nyt kudottava jonkin verran enemmän.
Täytyy kokeilla useita sidoksia, jotta se omin löytyy.

Pipo ja lapaset

Kun pojalla on hieno kaulaliina, muttei siihen sopivaa pipoa, niin sehän piti tehdä. Vaikka muualla eteläsuomessa on maa paljaana, niin vesisateesta huolimatta, pihalla on lunta ja jäätä.