On aikaa mennyt ja taas on maaliskuu.

 Suurin haavein on taimet nousseet purkeissa. Talvi tuntuu tosi pitkältä.

Vielä ei pääse ulos lapionkanssa peltoa kaivamaan.

Ryijy on tekeillä, hyvin hitaasti.

ja pellavaa on kudottu

Ryijylöytö ja pelto

Kun nyt pelto on lumen alla, pitää tehdä jotain muuta. Olen etsinyt netistä ja kirppiksiltä mielenkiintoisia käsitöitä. Löysin ryijyn. Putsasin sen, annoin sille pakkastuuletusta ja puhdasta lunta. Sitten kiinnitin sen seinälle alumiinitangon avulla. Siinä tuntuu historian havina.

Syksyllä kunnostin kasvimaan perusteellisesti. Siirsin mansikkamaan paikkaa ja laitoin puunlehtimurskaa riviväleihin. Nyt on mukava aloittaa uutta satokautta, kun tietää että pääsee puhtaalle alustalle.

Olen talvettamassa tsiliä ja parikaa ikkunalaudalla. Ne on vielä hengissä, vaikka valonpuute voi tehdä niistä entisiä. Saa nähdä miten käy. Enää ei tarvise kuin kuusi viikkoa odottaa ja pääsee kylvämään.

Odottaessa olen kutonut kangasta värjäämistäni villalangoista. Sukkiakin kudoin kuin mummo ikään ennen joulua. Hieno Uutta Vuotta.

Kasvimaasta ja villalankojen värjäämisestä

Kurpitsa, maissi, avomaankurkku, tomaatti, mansikka, pavut, salaatti, sipuli, porkkana, punajuuri, persilja ja perunna sekä herne ovat lupaavasti kasvussa kasvimaalla. Kuivaa on taas, kuten aina hiekkamaassa. Tänä vuonna olen laittanut ruohosilppua, ehkäisemään haihtumista ja lannoittamaan maata. Etenkin maissi viihtyy hyvin ruohosilpussa. Kaalintaimet ovat harsoteltassa, jotta toivottavasti saavat kasvaa rauhassa.

On mukavaa touhuta kasvimaalla ja kuunnella kesän ääniä ja haistella tuoksuja.

Talvella ostin villalankaa ihmiseltä, jolla oli ollut omia lampaita. Hän myi sitä kavisvärjäystä varten.

Lankaa on vähän yli kolme kiloa, joten hommaa riittää.

Ryhdyin puuhaan ja totesin, että näin alkukesästä  kasveista irtoava väri on keltainen. 

Käytän purettamiseen alunaa. Yllätyksen teki lupiininkukan sininen väri. Kun keitin lupiinit ja sitten langat tuloksena oli sini-vihreä väri. Kuusenkäpyjä on tänä vuonna pihamaalla paljon ja ylivuotisista kävyistä sain vaalean punaruskeaa. Vaahteran lehdistä tuli sitruunankeltaista ja pajun sekä koivunoksista tuli voimakkaan keltaista. Vihreää väriä haluaisin lisää, joten säästin kilon verran lankaa loppukesää varten silloin monen kasvin väri on voimakkaampaa.

Lupiinin sinisestä kukakasta ja vaahteran lehdistä saatu väri.

                                    Voimakkain väri on pajun ja koivunoksista keitettynä.

Keväisiä pellavapyyhkeitä

Kun valo lisääntyy, innostuu joka vuosi keltaisesta väristä. Kudoin pellavapyyhkeitä pääsiäisväreissä. Pellava pölisee aika tavalla ja olen käyttänyt maskia kutoessa.

Niin ja taas on purkissa kasvamassa tsili, paprika, tomaatti ja kasvihuonekurkku.

Lisäksi laitoin ruukkuun itäneet kurkumat ja inkiväärin.

Kurkku on sellaista lajiketta, että sitä voi kasvattaa myös ruukussa ja ajattelin että saan kurkkua aikaisemmin tänä vuonna.

Olen kylvänyt jo kolme kertaa vihanneskrassia. Tuoretavaraa leivän päälle.

Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget

 Innostuin neulomaan lapasia ja lunta on enemmän kuin moneen talveen. Hiihdeltykin on.

Viime yönä oli pakkasta 20 astetta ja nyt päivällä, vaikka aurinko paistaa, ei huvita olla kauan ulkona. Sisällä lämpimässä on mukava tehdä käsitöitä. Suunnittelen jo vähän mitä viljelen ensi kesänä ja katselen puutarhaohjelmia yle-areenasta.

                                             Kasvikudonnaiset ovat vielä käyttökelpoisia,

                                             pienemmän kudon kuitenkin uudelleen ensi kesänä

Olen kutonut villa ja angora langasta lapaset,

jotka olen harjannut vaateharjalla 

pörröisiksi. Ovat sitten lämpimät.

                                            Kuviolapasten kutominen oli hidasta, mutta niihin

                                           saa hyvin käytettyä kaikki lankojen loppukerät.

                                            Kasvimaa on vielä lumen alla.

Lapaset

Tammikuu ja lumityöt alkoi. Pakkastakin oli. Istuin sisällä kutoen lapasia ja lämmittäen uunia.

Valoisaa on. Nyt jo käy mielessä ensikesän viljelysuunnitelma.

Sormikkaat kudoin langoista, joita oli jäänyt yli

muista käsityöistä. Lapasiin ja sormikkaisiin ei 

tarvitse paljon lankaa, niin että kaikki loppukerät

voi kutoa sukkiin ja lapasiin.

Pellavapyyhkeet

Pidä huolta pyyhkeistäsi. Viime kevään kirpputorikierroksella, Vanhan Turuntien varrella, löytyi paperisäkillinen pölyisiä pellavavyyhtejä. Oli karkeampaa ja ohuempaa, tiivimpää pellavaa.

Kerin vyyhdit kesällä keinussa istuen ja roskat jäi ulos. Oli mielenkiintoista kun osissa vyyhdeissä oli vihreä väri. Kasvisvärjäyksestä tuttu sävy. Yksi vyyhti oli ruskeaa ja yksi vaaleaa, eli valkaistua.

Muut olivat harmaita. Arvelen paperipussista päätellen että kyseessä oli 50 - 60 vuotta vanhaa pellavaa. Nyt marraskuussa tein harmaasta pitkän loimen. Pidin kerät vesiasioissa loimea luodessa, niin että tuli märäkäsiteltyä pellavaa. Siinä vaiheessa lanka tuntui kestävältä. Koska loimeen tuli yli 500 lankaa se oli haastava tukille kiertäessä. Langat eivät liukuneet toistensa lomitse vaan takkusivat. Minun oli otettava tiuhtapuut pois, jotta jotenkin sain loimen tukille. Sitä ei myöhemminkään voinut käyttää. Kutoessa oli käsin erotettava loimilangat toisistaan, mikä hidasti kutomista. Lisäksi loimilanka sieltä sun täältä meni poikki vähän väliä. Laitoin loimet parittain, eli kaksinkertaisena niinsittynä ja pirtaan pistettynä, mutta se ei vaikuttanut loimen kestävyyteen. Kärsivällisyydellä kudoin käsipyyhkeitä, jotka paranevat vanhetessaan.